zzzz

Muut jäi aamulla tyytyväisenä ja krapulaisena nukkumaan, kun lähdin käymään Nipporin textile townissa. En fiksuna ollut ottanut selvää sitä missä päin Nipporia kangaskaupat sijaitsivat, mutta löysin paikan kuitenkin suht nopeesti opasteiden avulla, vain todetakseni kauppojen olevan kiinni. Kävelin kuitenkin kadun päästä päähän ja kävin niissä muutamassa kaupassa, jotka sattuivat olemaan auki. Mukaan ei tällä kertaa tarttunut mitään. Olin takaisin Asakusassa jo joskus puolenpäivän aikoihin ja sovittiin muiden kanssa että lähdettäisiin myöhemmin käymään Harajukussa. Hostellilla minulle myös selvisi että oli joku lomapäivä, minkä takia kaupat olivat kiinni.

Eihän me mihinkään koko päivänä jaksettu liikahtaakaan, vaan koomattiin loppupäivä hostelilla. Illalla kuitenkin lähdettiin etsimään syötävää Asakusasta ja päädyttiin pikkuiseen ramen-paikkaan. Sitä piti söpö vanhuspariskunta ja oltiin illan viimeiset asiakkaat. Vaikka oltiinkin ihan täynnä päätettiin vielä etsiä joku jätskipaikka. Lähdettiin vaan randomisti kävelemään ympäriinsä ja saatettiin vähän eksyäkkin. Kaikki jäätelöannoksia myyvät ravintolat tuntuivat kadonneen heti kun niitä alkoi etsiä.

sexy

Löydettiin vihdoinkin itsemme Denny'sin läheltä ja mentiin sit sinne jälkiruoalle.

matchaazukibeansriisipallerojäätelö

Jee löydettiin takaisin kotiin

Anni lähti illalla vielä Zonoa tapaamaan, kun me muut mentiin nukkumaan. Takas se ei löytäny ennen seuraavaa päivää.

Jannica kokkailee seuraavana aamuna.

lopputulos

Annista ei kuulunut mitään puoleenpäivään mennessä nii lähdettiin sitten kolmistaan shoppailemaan. Käveltiin aluksi Shibuyasta Cat streetille, koska Jannica halusi käydä American Apparel liikkeessä. Ei tiedetty kunnolla sen sijaintia ja suunnistettiinkin paikalle Alexin kännykän avulla. Jannica ei sieltä löytänyt mitään kangaskassia enempää, mutta ei me sinne ihan turhaan kuitenkaan menty kun Alexi teki löytöjä. Oltiinkin siinä jo lähellä Takeshita doria niin päädyttiin sinne jatkamaan ostostelua. Annikin antoi kuulua itsestään, mutta päätti kuitenkin jäädä viettämään hostelli-päivää.

omnomnom

Illalla käytiin vielä Annin ja Watarun kanssa Khaosan baarissa parilla.

mörkö

Akiba

Tämän pilvenpiirtäjän takana oli ränsistynyt yksikerroksinen röttelö

Vuorossa oli pakollinen ostospäivä Akihabarassa. Ensimmäinen kohteemme oli valtaisa elektroniikkapainotteinen tavaratalo Yodobashi-kamera. Jansbe joutui heti väkevän ostohimon riivaamaksi ja osti "vain kahdet" Iphonen suojakuoret. Hänellä ei ole IPhonea (Jansbe huomauttaa: vielä.) Lisäksi ostoskoreihimme päätyi mm. erilaisia naamanpiilotustököttejä (meikkejä), tirkistelykuvakirja, leoparditeippiä ja muotilehti. Siis kaikkea tarpeellista loppuelämäksi.

Akihabarasta saa toki kaikkea muutakin ehdottoman tarpeellista. Näitä tarpeita lähdimme täyttämään 5-kerroksiseen aikuistenlelukauppaan. Ostokset jäivät pienimuotoisiksi ja pinkeiksi.

Täydennyskuva

Sylkäisin lasiin, josta juot nyt (Alexi osaa tulkita ilmeitä)

Kävimme syömässä "italialaisessa" ruokalassa. Kokemus oli yhtä suurta eksotiikkaa ja Venuksen syntymä -teos aito.

Neonvärejä esiintyy muuallakin kuin Alexin alusvaatteissa

pervojen mekka

Akihabaran ostosten esittelyä

Anni-walk by Wataru

Illalla menimme jälleen karaokeen. Mojitot maistuivat enemän viinalta (Lasol-tuulilasinpesuneste) kuin mintulta.

happyyyy

Jannicaa vähän turvottaa (Jansbe huomauttaa: mulle ei. mut joillekin kuulemma herää jotain actimel-assosiaatioita tästä.)

Pysyimme tietenkin kaikki sävelessä ainakin yhtä tarkasti kuin syntetisaattorit ja rytmikin oli kuin metronomin. Vai oliko se merkonomin?

Sellin turvakameran kuva

pariskunta

Valot ovat sammuneet (myös muut ihmiset?) Anni on unohtunut selliin

Alexi

Shimokita ja Shinjuku Nichome

Päästiin vasta aika myöhään liikkeelle. Baarimikko (Massy) suositteli eilen Jannicalle Shimokitazawa-nimistä paikkaa ja päätettiin mennä sinne. Siellä oli edullisia vaateliikkeitä ja second hand shoppeja. Käytiin ensin syömässä donitsit ja mentiin sitten kattelemaan kauppoja. Me tytöt ostettiin vaatteita ja Alexi osti Sören Kierkegaard-sorminuken. Siinä shoppaillessa menikin sit sen verran aikaa et tuli nälkä ja alettiin ettiä ruokapaikkaa. Mentiin syömään sushia, mutta sushi ei ihan ole Jannican ja Kristan juttu. Kun oltiin syöty (siis minä ja Alexi) niin lähdettiin takaisin Asakusaan. Krista haki konbinista ruokaa ja Jannica Yoshinoyasta jotain take away -ruokaa.

mr. donuts

anni leikkii donitsia

Kymmenen aikaan otettiin Wataru mukaan, käytiin Khaosan baarissa hakemassa Zono ja juomassa ilmaset saket. Sitten lähdettiin Shinjukuun homobaareihin. Zono oli ottanut vähän etukäteen selvää niistä baareista ja kesti hetki ennen kun löydettiin DNA-nimiseen baariin, johon se halusi mennä. Siellä oli vaarallista istua kun ne heitti tikkaa naaman edessä. Päästiin kuitenkin vähän kauemmas istumaan kun siitä vierestä lähti pois vähän isompi porukka. Juotiin parit ja lähdettiin ettimään toista baaria. Päädyttiin johonkin kellarissa olevaan baariin, joka osottautui hieman hintavaksi. Ne baarimikot flirttaili Watarulle ja Alexille ja oli vähän yli-innokkaita. Kaikki muut asiakkaat laulo vuorotellen karaokea ja se oli ihan järkyttävän kuulosta. Oltiin pari tuntia ja lähdettiin izakayaan.

Kaikilla oli jo nälkä, joten tilailtiin kaikenlaista ja oltiin varmaan aamukuuteen asti izakayassa. Junatkin oli alkanu jo kulkea, joten lähdettiin sitten hostellille nukkumaan.

aina yhtä kiinnostuneen näkösinä

söpö Alexi

mutanttikäsi

-anni

Tokyo Tower

Jokaisen turistin tokionmatkaohjelmaan kuuluu vierailu Tokyo Toweriin. Ainakin ennen kuin Sky Tree valmistuu. 333 metriä varoitusvärein maalattua rautatankoa törröttää seesteisen kauniin temppelin takana. Onpas harmonista. Me yksilölliset ja ihanat matkaajat halusimme tietenkin tyhjentää taskumme kivan lipunmyyjätädin tiskille. Retkellä mukana meillä oli pari paikallista tuttavaamme, Zono ja Wataru.

Kuvan ottaneelle paikalliselle ei voida suositella kuvaamisesta ammattia

Eikä voida Alexillekaan (sormi kuvassa)

Kuljimme Tokion tappiin sattumalta oikein mainioita reittiä, sillä se kulki Zojo-ji nimisen budhalaisen temppelin kautta. Kelvollista kuvamateriaalia tuolta matkalta ei juurikaan ole. Alexi oppi kyllä jotain tärkeää ihmisten kuvaamisesta: Kun sanot, "katso kameraan", täsmennä mitä kameraa tarkoitat. Jos tämä ei aukea, katso yllä olevaa kuvaa ja Jansbea (vasemmalla). Kukaan meistä ei valitettavasti tajunut räpsäyttää kuvaa pipopäisistä Budhista. (Annilla on, mutta ei jakseta lisätä niitä!!!)

Siinä se kuuluisa tappi on

Tokyo Towerissa on kaksi näköalatasannetta, joissa kumpaisessakin kävimme. Alempi tasanne on 150 metrin korkeudessa ja ylempi 250 metrin korkeudessa.

Zojo-zi -temppeli 150 metristä kuvattuna

Tornissa innostuimmekin räpsimään oikein kunnolla. Niitä kuvia seuraavaksi.

Rainbow bridge

Hajoaa, ei hajoa, hajoaa, ei hajonnutkaan

Tokyo Towerin lahja korkeanpaikanpelosta kärsiville on alaspäin katsova ikkuna 150 metrissä.

Tämä kuva antaa ehkä jotain käsitystä Tokion äärettömyydestä. Tornitaloja toisen jälkeen kilometrikaupalla horisonttiin asti.

Akrobatiaa ja kuvaamista

Meneekö ruokaa suuhun vai lappaako hän sitä suusta ulos?

Matkamme keskeisiin huvituksiin kuuluu toistemme nöyryyttäminen kamalilla valokuvilla. Yksi kestoaiheista on ruokailukuvat, joita saatte varmasti nähdä lisää. Tämä kuva on Cocosta.

Oh yeah, katso mun kitarisoja!

Krista : Tultiin takas hostellille tornin luolta ja wataru ja mä mentii nukkumaa. Muut huvitti toisiaan sillä aikaa ottamalla "taiteellisia" kuvia living roomissa. Ei kuitenkaan saatu nukkua pitkään, ku Anni soitteli et on aika lähteä Khaosan bariin ku se aukes. Se on sellanen minipaikka johon mahtuu istumaan ehkä kymmenisen ihmistä ja loput joutuu seisomaan. Tunnelmat oli siis aika tiiviit, nii mun oli pakko lähteä vähän aikasemmin pois ku alkoi ahdistaa. (ja takana olleesta ihmisestä lähti ihan karsee hienhaju, lovely)