tottorototorotorotorttottotoTOTOROOOOOOOo

Toisen päivän ilta menikin hostellin common roomissa lagaillen ja blogia päivitellen. Nukkumaan päästiin kuitenki vasta joskus kahden jälkeen pienestä hitaudesta johtuen.

Kolmas päivä meni kaikilta aikalailla ohi, vaikka kenelläkään ei ollut krapulaa tai muuta. Taidettiin lähteä aika myöhään liikkeelle ja päädyttiin uudestaan Shibuyaan. Tällä kertaa saatiin jotain ostoksiakin tehtyä ja käytiin kahvilla (lounaalla). Shibuyasta käveltiin parin mutkan kautta Harajukuun ja pyörittiin siellä hetki. Oltiin jo aika väsyneitä ja nälkäisiä ja etittiinkin joku ruokapaikka Harajukusta. Päädyttiin syömään pastaa, koska kaikki muut ruokapaikat tuntuivat suosivan lihaa turhan paljon. Mitään järkevää ei koko päivänä saatukkaan aikaan ja mentiin nukkumaan aikaisin? sillä seuraavana päivänä piti herätä aikaisin.

TOTORO-PÄIVÄ!!!! Jeeeeee

Neljäntenä päivän mentiin siis käymään Ghibli museossa, Mitakassa. Matka sinne Asakusasta kestää n. tunnin niin tarkotus oli lähteä ajoissa. Lähettiin kuitenkin vähäsen myöhässä, koska Anni päätti kadottaa ennakkoon ostetut museo-liput. Ei niitä kuitenkaan mistään löytyny, joten tulostettiin sähköpostiin lähetetty kuitti ja toivottiin parasta. Kuitissa oli kuitenkin saman tiedot, mitä lipuissa luki.
Mitakassa oli onneksi selkeet opasteet, joten selvittiin museolle asti ihan kunnialla. Siellä alkoi kuitenkin pienet ongelmat ku ei ne kauheesti tykänny siitä että Anni oli hävittänyt liput. Tai ei me sitä niille kerrottu vaa väitettiin vakuuttavasti että luultiin pelkän kuitin riittävän sisäänpääsyyn. Jouduttiin me siinä tunti istuskella museon ulkopuolella ja katella ku muut ihmiset virtas sisään. Olin aika onnellinen ku vihdoinki päästiin sisälle. Olin kuitenkin jo luvannu itelleni ostavani lohdutukseksi Ghibli-kaupasta isoimman Totoro-pehmolelun, jos ei päästäisi sisään. Ostin sen kyllä sit muutenkin.

Sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta tää kuvaa meijän tunnelmia sieltä.

mörmör

Museon jälkeen käytiin syömässä Mitakan aseman lähellä. Ei päästy yksimielisyyteen ruokapaikasta nii jakaannuttiinfjkadsfj aksdjfksa Alexi tykkää..

Raadonsyöjät Alexi ja Jannica meni syömään jotain lihanpalasia, ku anni ja minä syötiin mieluummin raadonsyöjäkatkarapuja.

omnomnom

Mafia Totoro

Saatettiin juoda vähäsen hostellilla illalla, mutta muistikuvia ei ole.

Ensitunnelmat Tokyosta ja kiirastulesta

MOI

Täällä taas. Alexi ja Jannica on myös täällä. Jee! Lento meni hyvin. Nagoyan lentokentän postista haettiin meidän vuokrapuhelimet ja mentiin sen jälkeen junaan. Meillä ei ollut paikkalippuja, vaikka olisi pitänyt ja luultiin saavamme sakot. Ei saatu. Oikean bussin löytäminen Nagoyan asemalta oli aika haastava tehtävä. Ehdittiin kuitenkin ajoissa ja bussimatka Tokyoon kesti uuden vuoden ruuhkien takia melkein 7 tuntia.

Löydettiin hostellille helposti ja oltiin perillä ennen yhdeksää (tässä vaiheessa Alexi Susiluoto irtisanoutuu tämän blogin kieliasusta). Huonejärjestelyt ovat ällistyttävät: Alussa A-sakki (Alexi ja Anni, mutta tämä on Alexin mielestä myös laadullinen määrite.) nukkuu sekalaisen, suuren sakin kanssa jokseenkin parakkimaisesti sisustetussa huoneesa, seuraavana yönä Alexi vaihtaa huonetta, sitten Anni, sitten Alexi, Anni ja Jannica. Eikä tässä vielä kaikki. Muutamme sitten kaikki samaan, omaan huoneeseen. Sekavaa, mutta niin on kaikki muukin tässä matkassa. Jos suunnitelma on sekava paperilla, todellisuudessa se on kaoottinen. Ensimmäinen ilta loppui aikaiseen - siis seuraavana aamuna. Ilta oli tarkoitus pitää lyhyenä, mutta toisin kävi. "Mitä mä olen oikein täällä tehnyt", kysyi Krista, kun meidät vastaanottanut majatalon virkailija tunnisti hänet. Vastausta kysymykseen emme tiedä. Toivottavasti jotain noloa. Rakennettuamme suurista matkalaukuista barrikaadin motellihuoneen keskelle lähdimme illallistamaan. Ruoka oli hyvää, mutta Jannica kaipasi pitsaa (Jansbe huomauttaa: Kahdella aiemmalla tapaamiskerralla Alexin kanssa olin tilannut ravintolasta pizzaa. Tämän jälkeen Alexi huomauttaa: Koska Jansbe oli syönyt kaikilla kerroilla pitsaa, kun olimme syöneet yhdessä). Jannica ei saanut pitsaansa ja kiistää edes halunneensa sellaista, mutta minähän en usko (Jasbe huomauttaa jälleen: edes jumalaan, jeesukseen tai joulupukkiin). Huomannette missä vaiheessa Jansbe liittyi tekstintuottamisprosessiin. Nyt Anni kertoo syömämme ruokalajin nimen: "Raamen, se on kiinalainen ruoka". Saimme mielestämme erinomaisen ajatuksen: lähdetään yksille. Yhdestä tuli monta, syy on huonon matikkapään. Löysimme kylmästä Tokiosta yhden avonaisen kapakan, Smile-baarin. Heti kun astuimme sisään, Kristaa tervehdittiin taas tuttavallisesti. Hän on paikallinen kuuluisuus syistä, joita kukaan meistä ei muista tai tiedä - tai halua kertoa. Smilessä iltaa vietti myös Takeshi, joku oranssipaitainen häirikkö sekä eräs "täysin pimeä tyyppi" (Jansben välikommentti: pimeän tyypin nimeä kukaan ei muistanut illan aikana kysyessäni sitä) . Näistä kuitenkin vain Takeshi ja "täysin pimeä tyyppi" liittyivät hieman pysyvämmin seuraamme. Mustekalan ja raa'an hevosen lihan jälkeen (alkoholillahan ei ollut mitään osuutta onnettomuudessa) arviointikyky oli jo niin huono, että halusimme laulaa. Karaoke here we come!

jdisfjsaoifj

Illan karaoke-osuudesta kuvat puhukoot puoleestaan.

Celine Dion: My Heart Will Go On.

Toinen Tokiossa vietetty päivä sisälsi monta ihanaa ja muutaman ällöttävän kokemuksen. Koska ällöttävyydellä on suurempi viihdearvo, aloitamme niillä. Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuu olla Hulluilla Päivillä krapulassa? Shibuya 109 ja alennusmyynnit ovat sellaisenaankin paljon ikävämpi kokemus. Shibuya 109:n alennusmyynnit krapulassa ovat epäinhimillistä itsekidutusta. Tokiolla ei ole hiljaisen kaupungin maine, mutta korvan vieressä kiljuva myyjä (Jansbe huomauttaa: myyjiä oli kerroksittain ja ihan "muutama") ja satatuhatta teinilikkaa samassa talossa on muuhun Tokioon verrattuna meluisaa, ei mieluisaa. Toinen ällötys koitti illemmalla. Kukaan ei pidä siitä, kun joku tanttanaapuri keittää kaalikeittoa ja käytävä löyhkää, mutta tällaiset tapaukset ovat itse asiassa verrattaen oikein mitättömiä ikävyyksiä. Jos kirjoittaisin ruoka-aiheisen kauhukirjan, sen nimi olisi: mädätettyjä soijapapuja mikrossa. Juusto kuulemma haisee hikisukilta, natto sen sijaan haisee hikisukilta, joita koko Kiinan kansa on pitänyt jalassaan ja tehnyt interrail-matkan. Anni osti sitä aamupalaksi.

Sitten kivemmat kokemukset. Vyöryttyämme ihmismassan mukana Tokion kaduilla poikkesimme Susiluodon määritelmän mukaan "lounalliselle" (aikana, jolloin lounas on tyypillisesti syöty, mutta päivällistä ei) Mos Burgeriin. Mos Burger ei tarjoile pitsaa, joten Jannica kompensoi suruaan tilaamalla reilun annoksen, Kana teryiaki hampurilaisaterian kahdella hampurilaisella ja kahdella limulla. Syy saattoi olla myös kielimuuri, mutta sehän olisi tylsä väite. Hintaa kuitenkin kertyi sama määrä kuin meille pieniruokaisille matkaajille. Alexi kuitenkin söi puolet Jansben toisesta hampurilaisesta (Jansbe huomauttaa: Anni joi toisen limun). Jatkossa vain Jansben annetaan tehdä ruokatilauksemme, koska säästö on huimaa. Huomannette Kristan pään yläpuolella lukevan "Hamburger is my life"-faktan. Whose life? Krista's of course. (Alexi, kirjoitetaanko of course of course vai ofcourse?)

Sairaalloisen ahneen Jannican mega-annos sisälsi mm. pesuaineen väristä limua ja paljon.

Kävimme katsomassa hostellin läheistä temppeliä illalla. Olimme juuri astumassa sisälle tungokselliseen temppeliin, kun vartijat paukauttivat ovet kiinni edessämme. Yleensä on tapana avata ovi toiselle (Jansbe kommentoi: luulisi näin toimittavan varsinkin Japanissa, jossa pyöräilijät kaduilla saattavat kumartaa vastaan käveleviä mikäli kokevat ajaessaan olevansa kävelijöiden tiellä.) Suunnittelemme kyllä vielä jonain päivänä höynäyttävämme ilkeitä vartijoita ja livahtavamme sisään temppeliin. Temppelin tungos helpottanee kunhan paikallisten lomat loppuvat. Huomenna suunnittelemme kuitenkin tekevämme ostoksia - ilman krapulaa.

Days 27-29 - Tokyo

27.8-29.8

Lauantaina 27. päivä meidät oli kutsuttu Takeshin ja Hirokon luokse viettämään iltaa koska oli hanabi taikai. Se on joku vähän suurempikin juhla ja sumida joelta ammuttiin raketteja illalla. Nukuttiin taas varmaan puolille päiville asti ja löhöttiin hostellin sohvilla kunnes oli aika lähteä. Ei kuitenkaan oltu varauduttu siihen ihmispaljouteen mihin törmättiin lähempänä keskustaa. Kaikki kadut oli tupaten täynnä ihmisiä, joita oli kerääntynyt Asakusaan ympäri Tokyota. Kuvista se ei oikein selviä, mutta välillä oli ahtaampaa liikkua kuin metrossa ruuhka-aikaan.

Tultiinkin sitten pikkasen myöhässä Takeshin ja Hirokon kämpille ja siellä olikin jo vähän enemmän porukkaa paikalla. Pari ystäväpariskuntaa lapsineen ja Hirokon vanhemmat ja sisko jne. Ilta suju odotetusti syöden, juoden ja katsellen ilotulituksia.

Jossain vaiheessa siirryttiin talon katolle katselemaan raketteja, mistä ne näkyivätkin paremmin kuin parvekkeelta.

Siellä ammuttiin myös pupun ja possun muotoisia ilotulituksia, mutta en saanut niistä kunnolista kuvaa.

Siirryttiin takaisin sisälle kun tuli kylmä ja noh juominen jatkui. Käytiin kanssa ampumassa omia raketteja pihalla, jotka Yusuke oli kait saanut jostain ilmaiseksi. Sen mukaisia ne sitten olivatkin.

Puhuttiin Annin kanssa että ei jäätäisi yöksi, vaan lähdettäisi puolilta öin tai viimeistään kolmelta takaisin hostellille. Suunnitelmaksihan se vain jäi, koska seuraavana aamuna herättiin Hirokon ja Takeshin olohuoneen lattialta johon meille oli pedattu sängyt. Koottiin ittemme siinä suht nopeasti, kiitettiin ja lähdettiin. Annilla oli sovittu samaksi päiväksi tapaaminen Yusuken kanssa Yokohamassa, jonne se lähtikin sitten suoraan Takeshin ja Hirokon luolta.

Minulla ei ollut mitään suunnitelmia viimeiseksi päiväksi joten hengailin Watarun kanssa koko päivän. Käytiin syömässä pariin kertaan ja Harajukussa katselemassa jotain tanssikulkue juttua, jolla oli joku järkevä nimikin.

Anni vietti päivänsä Yokohomassa kierrellen parit taidenäyttelyt ja palasi takaisin hostellille vasta illalla. Ehdittiin jo vähän huolestua Watarun kanssa kun Anni ei vastannut viesteihin, mutta siltä oli vain loppunut akku kännykästä.

Vikana iltana ei sitten tehty enää mitään kummempaa, vaan vietettiin aikaa hostellin common roomissa. Seuraavana aamuna oli lähtö lentokentälle ensimmäisellä junalla ja lennot takaisin Suomeen.