Days 9-10 - Kyoto, Aichi - Ginkakuji, Kariya

10.-11.8.2011

Mulle oli siis aamu kymmeneksi varattu aika sieltä lääkäristä, jos ne ois jotain saanu selville. Otettiin meidän hostellilta taksi suoraan sairaalalle, ku ei kauheesti viititty alkaa leikkiä bussien ja junien kanssa. Kesti hetken ennen ku päästiin oikeeseen paikkaan, ku jollaki vastaanottovirkailijatädillä oli vaikeuksia tajuta et meillä ihan oikeesti oli se aika varattuna. Lääkäri oli tottakai eri kuin edellisyönä ja se tuntu olevan vielä enemmän hukassa ku edelliset. Mun olo oli kuitenkin vähän kohentunut, nii ne kai sulki pari jotain vakavampaa sairautta pois listalta.

Ei ne siis kauheesti osannut sanoa mitään taaskaan ja käski vaa levätä. Sain kans jotain kai aika vahvoja särkylääkkeitä, mitä sit popsin pari kertaa päivän aikana nii jaksoin mennä. Päätettiin sit tosiaan ottaa Annin kanssa rauhallisesti se päivä, eikä vuokrattukkaa pyöriä. Ois ollu tarkotus pyöräillä ympäri Kyotoa ja käydä kattelee kaikkii temppeleitä. Mutta fiksuja kun ollaan nii päätettiin sen sijaan kävellen mennä ja matkaa kertyki yhteensä varmaa reilu 20 km. Metro tai bussit ei siis ollu vaihtoehtoja. Varsinkaan kun lähettiin sieltä sairaalasta kävelemään pois, eikä meillä ollu hajuakaan missä päin Kyotoa seikkailtiin. Suht nopeesti kuitenkin bongattiin kyltti, joka osotti Ginkakujin suuntaan ja löydettiin ittemme taas kartaltaki.

Käytiin Annin tulevalla yliopistolla matkalla Ginkakujille

Ginkakuji

Anni ja roskapussi Imperial palace puistossa

Ginkakujiniltä lähdettiin kävelemään lähimpänä ollutta paikkaa kohden eli jotakin Kyoton imperial palacen -puistoa?? Ei siellä mitään muuta ollut, paitsi pari ilkeen näköstä poliisisetää ja baseballin pelaajia. Syötiin vähän eväitä siellä ja arvottiin minne lähdettäisiin seuraavaksi. Halusin käydä Gionissa ja se oli suht lähelläki niin lähdettiin sitten sinne päin. Pidettiin pari taukoa matkalla, koska mun olo ei ollut mikään parhain. Annin kamerakin kuoli jossain välissä nii siltä jäi kuvien ottaminen vähän vähemmälle.

Lepotauko keskellä jokea ihmisten tiellä.

Gion tai ainaki jossain siinä lähellä

Aurinko laski jo kun oltiin päästy Gioniin asti niinpä otettiin tällä kertaa metro ja mentiin meidän hostellin lähimmälle asemalle (Nijou). Hostellilla ei ihan vielä väsyttäny ja päätettiin vihdoinki vilkasta näkymät hostellin katolta. Vaikka meillä olikin n.16 hengen dormitory huone saatiin olla meidän toinen yö siellä ihan kaksistaan. Oli se vähän karmivaa kyllä.

Siellä oli nurmikko ja kaikkee!

Aamu alko taas vähän paremmin kuin edellinen, mutta voimat ei vielä riittäny matkalaukkujen raahaamiseen asemalle asti, joten taksillahan sitä taas mentiin. Kohteenahan oli nyt Aichi, missä Annin host-perhe asuu.

Huoneisiin pääsi sisään vain ulkona olevien portaiden kautta (matkalaukut meni onneks hissillä).

Kariya

Annin host-isä tuli hakemaan meidät Kariyan asemalta kotiin ja lepäiltiin siellä hetki. 30+ asteen helteet ja yli 20 kg matkalaukut ei oo kovin mukava yhdistelmä. Tuntuu että hikeä valuu virtanaan pitkin selkää ja kasvoja ja meikitkin sulaa sitä mukaa ku saa jotain naamalle lisättyä. Toivuttuamme hetken aikaa haluttiin kuitenkin viellä lähteä jonnekkin sisällä kyhjöttämisen sijaan ja päädyttiin läheiseen ostoskeskukseen. Rahaa meni ihan kiitettävästi ja käytiin vielä syömässä matkan ensimmäiset sundaet! Ilta meni nopeasti ja kohta oltiinkin jo takas kotona ja nukkumassa.